tiistai 19. marraskuuta 2013

Yks sun toinen viikko

Tässä menee jo ihan viikoissa sekaisin, kun on niin mielenkiintoisia hommia.

Viime torstaina kävimme töistä oikein ison kierroksen. Aloitimme matkan pienremonttikohteen tarkastuksella. Sieltä suuntasimme tukkuun ja sitten moottoritietä pitkin...


Rengas puhkesi heti moottoritien alkupuolella!



Onneksi sisustaja osaa valita rengaskorjaamon sävy sävyyn :)!

No, jos tästäkin nyt pitää jotain oppia, niin se, että laittakaa hyvät immeiset se tiepalvelun puhelinnumero puhelimen muistiin. Minulla sitä ei ollut tässä puhelimessa ja piti oikein netistä hakea... Onneksi on netti puhelimessa. Toiseksi voi
tietty ottaa oppia siitä, että olimme ajoissa liikkeellä, eikä tarvinnut panikoida, että nyt pitäisi jo olla asiakkaan tavarat 
paikoillaan. No, tällaista sattuu... Enpä ole pitänyt ennemmin palaveria moottoritiellä. Emme siis olleet siellä tosiaankaan omasta tahdosta, mutta käytimme tuonkin kokemuksen hyödyksi. 
Ihmiset eivät kyllä kovin paljoa viitsineet väistellä, mikä yllätti ainakin meidät. Mitäs jos joku olisi ollut loukkaantuneena...

Tuosta sitten jatkoimme päivän ohjelmaa tarvehankinnoilla ja selvittämällä huonekalutarjontaa asiakasta varten.

Perjantaina minun tehtäväni oli mennä Kädentaidot-messuille Pirkkahalliin. Siellä ei saa kuvata, mutta tässä muutama
ajatus sieltä.







Minun tehtävänäni oli kulkea silmät auki ja mieli avoinna uusille ideoille. Annoinkin itselleni vielä tehtäväksi katsella
asiakkaan silmin messukojujen rakenteita yms. Huomasin jatkuvasti etsiväni katseella firmojen nimiä

messukojun takaseinältä. Useimmissa se oli etuseinän ylärimassa. Useissa kojuissa ideana oli asiakkaiden päästä vähän kojun puolelle, joten firman nimi jäi aivan unholaan tai sitten sitä sai kaula pitkällä kurkkia. Toiseksi useat messukojut olivat aika karuja. Ne mihin oli panostettu loistivat useimmiten edukseen. Yksi pikka jäi mieleen, kun kaikki muu oli kunnossa, mutta nimiklappu oli raapaistu kuin puolivahingossa, "että tossa nyt toikin". Se ei antanut kovin luotettavaa kuvaa ammattitaidosta. Yhdeltä messukojun pitäjältä sain haastateltua tällaisen tutkimustuloksen: messupöydän etureunasta 15 cm myy parhaiten, kaikki muu jää usein joko huomaamatta tai muuten "varjoon". Aika yllättävää. Tällaisen tiedon jälkeen olikin kiva katsella tarjontaa ja testata kuinka monesti jäin itse kiinni samasta asiasta...

Mukavaksi yllätykseksi näin Kukankin siellä töissä. Heillä oli mukavan näköinen koju sekä kekseliäitä tuotteita. Toivottavasti Kukkakin pääsi vähän kiertämään messuilla, sillä ne olivat hienot ja monipuoliset.

Sellainen mielenkiintoinen seikka oli vielä, että saman tyyppisiä tuotteita oli useammalla. Ja mitä viime vuonna oli yhdellä tai kahdella, oli tänä vuonna useammalla. Sellainen piirre taitaa olla yleistä messuilla.


Eilen ja tänään olen tehnyt asiakkaalle havupallon ja "kuusen". Harmi vaan, että otin kuvat kännykällä, joten koitan
opetella joku päivä siirtämään ne tänne. En ole kuuna päivänä tehnyt sellaisia, joten piti ensin tutkailla netistä muutama
ohje ja kehitellä sitten oma tapa. Tarvikkeita hankkiessa huomasin, että kana- tai katiskaverkkoa eivät kaikki myykään metritavarana. Mielestäni onnistuin havutöissä mukavasti. Tosin noilla ihan heti leipäänsä saa, kyllä niissä sen verran hommaa oli - mutta mukavaa hommaa:).

Eipä tässä muuta, joten kuulemisiin.

Niin, tästä lelusta ja blogista. Tämä kirjoittaminen vie minulta hermot! Tämä vempain piilottelee näitä tekstejä ja kuvia ihan miten sattuu, eikä päästä aina tekstin loppuun ollenkaan. Nuolinäppäimiä en ole löytänyt.

HK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti